11.1.2025

Konmarita elämäsi!

Risutalkoissa

Risutalkoissa Ruostejärven mökillä 17.8.1970. Finlayson-kokoelma / Forssan museo / Finna.fi. Lisenssi: CC BY 4.0.

Vähentää tavaroita - miten tähän on tultu?

Jos yrittäisi selittää tavaroiden vähentämisen ideaa jollekin 1700-luvun suomalaiselle talonpojalle, niin hän pitäisi varmaankin ajatusta käsittämättömänä. Siihen aikaan ei ollut paljon tavaroita. Kaikki tavarat, jotka oli hankittu, oli jouduttu tekemään itse tai pitkän harkinnan jälkeen ostamaan kovalla työllä hankitulla rahalla. Mitään turhaa ei hankittu. Siis mitään pois heitettävääkään ei ollut.

Miten ihmeessä olemme nyt 1900-luvulla ja 2000-luvulla tulleet tähän tilanteeseen, että pitää olla jokin menetelmä, jolla vähentää tavaraa kodistaan? Tavaroita tuotetaan nykyään globaalissa mittakaavassa suunnattomia määriä ja per tavara tuotantokustannukset ja logistiset kustannukset on puristettu äärimmilleen mataliksi. Uusi kiinalainen verkkokauppa mainosti: “Osta kuin miljonääri!” Tähän on tultu. Ihmiset ostavat tavaroita ja vaatteita hetken mielijohteesta. Kuluttamisesta ja ostamisesta on tehty harrastus. Mennään kauppakeskukseen viettämään aikaan ja “ostelemaan”.

Olen tätä kuluttamisen ja tavaroiden ostamisen aihepiiriä käsitellyt jo aikaisemmissa blogeissani:

Jos olet lukenut aikaisemmat artikkelini aiheesta, niin varmaankin sinulle on jo käynyt selväksi, että itse ostan nykyään hyvin vähän tavaroita. Lisäksi pyrin korjaamaan ja kunnostamaan vanhoja tavaroita kuin että ostaisin vanhan tilalle uutta. Tällä tavalla voin omalla valinnallani hieman säästää rajallisia luonvarojamme ja tätä planeettaa, mutta myös valtavasti säästää rahaa. Rahat voi laittaa tuottamaan hallinnointikuluiltaan edullisiin etf-rahastoihin tekemään lisää rahaa. Rahalla voi sitten pitää paljon palkattomia lomia tai vaikka aloittaa eläkevuodet aikaisemmin. Meille jokaiselle on annettu vain rajallinen aika tällä planeetalla. Keskity tavaroiden ostamisen sijaan omaan aikaasi ja siihen, kuinka vapaasti voit aikasi käyttää.

Mutta jos sitä tavaraa nyt kuitenkin on kertynyt liikaa, niin turhasta tavarasta kannattaa luopua. Monille ihmisille on vaikea luopua tavaroistaan. Lopulta koti on täynnä kaikenlaista tavaraa ja vaatetta. Konmarittaminen on varsin hyvä menetelmä tavarasta luopumiseen.

Mitä on konmarittaminen?

Japanilainen Marie Kondo kehitti siivousmenetelmän, jota on alettu kutsua konmari-menetelmäksi. Konmari-menetelmän idean voisi tiivistää siten, että käyt asuntosi tavarat läpi kategoria kerrallaan. Esimerkiksi tiettynä päivänä päätät käydä läpi kaikki omistamasi kauluspaidat. Keräät kaikki kauluspaidat vaikka jollekin isolle pöydälle. Sitten käyt läpi jokaisen kauluspaidan erikseen. Ota ensimmäinen kauluspaita käteesi. Kokeile sitä päälle. Konmari-menetelmä sanoo, että tässä vaiheessa sinun täytyy kysyä itseltäsi: tuottaako tämä esine (tässä tapauksessa kauluspaita) minulle iloa? Jos esine ei tuota iloa, niin heitä se pois. Jos esine tuottaa iloa, niin säilytä se.

Eli konmarittamisen voisi tiivistää kahteen periaatteeseen:

  1. Sen sijaan, että siivotaan jokin tietty paikka tai huone kerrallaan, käydään läpi tavarat kategorioittain.
  2. Tavara pidetään tai siitä luovutaan sen perusteella, onko tavara hyödyllinen tai tuottaako se enää iloa.

Menetelmä on siinä mielessä nerokas, että sinun ei tarvitse ryhtyä mihinkään hillittömään siivousurakkaan, jota lykkäät päivästä ja viikosta toiseen. Aloita jostain pienestä. Sen sijaan, että päätät käydä läpi kaikki vaatteesi, niin käy läpi vain kauluspaitasi. Ja konmari antaa selkeän säännön, kannattaako tavara pitää vai heittää pois.

Miten olen itse konmarittanut tavaroitani?

Käytin konmari-menetelmää aika pitkälle juuri siten kuin edellä kuvailin. Kävin esimerkiksi läpi kaikki kauluspaitani. Ensin keräsin kaikki kauluspaitani ruokasalin isolle pöydälle. Päätin lajitella kauluspaidat kolmeen pinoon:

  1. Kauluspaidat, jotka aion pitää.
  2. Kauluspaidat, jotka aion ehkä pitää.
  3. Kauluspaidat, jotka heitän pois.

Otin käsiini yhden kauluspaidan kerrallaan. Tein ensin yleissilmäyksen kauluspaitaan. Jos totesin, että en ole käyttänyt kauluspaitaa pitkään aikaan, niin kysyin itseltäni, miksi en ole käyttänyt sitä. Ehkä väri tai kuvio vain ei jostain syystä ole miellyttänyt? Tässä oli ensimmäinen päätös. Jos kauluspaidan ulkomuoto jotenkin ei miellyttänyt, niin se menee pois heitettävien pinoon.

Sitten kokeilin paitaa päälle. Jos paita oli vähänkin epäsopiva - pieni, suuri tai kinnasi jostain paikasta, niin paita laitettiin pois heitettävien pinoon. Jos paita väriltään ja muulta ulkomuodoltaan oli miellyttävä ja “lempipaita”, niin se pääsi ykköspinoon - eli pidettävien paitojen joukkoon. Jos hiemankin pohdin, että pitääkö paita vai ei, niin laitoin sen kakkospinoon, eli ehkä pidettävien paitojen pinoon.

Näin kävin läpi kaikki paidat. Ykköspinon paidat laitoin takaisin vaatekaappiin. Kolmospinon paidat laitoin jätesäkkiin. Kakkospinon paidat kävin vielä läpi uudestaan ja päätin, että pidän niistä vain pari. Pakotin vain itseni valitsemaan sieltä pari parasta paitaa ja heittämään loput paidat jätesäkkiin. Jätesäkin vein sitten UFF:n laatikkoon - toivottavasti paidat saivat sitä kautta jotain hyödyllisempää käyttöä.

Tällä tavalla kävin läpi muitakin vaatteitani ja tavaroitani. Omistamieni tavaroiden ja vaatteiden määrä väheni mukavasti. Tarvitsin säilytystilaa vähemmän. Vapautuneen säilytystilan annoin sitten vaimoni käyttöön, joka tarvitsee opettajana mm. opetusmateriaalilleen enemmän tilaa.

Kaapit

Voimaannuin tästä konmaritus-operaatiosta niin, että päätin sitten käydä läpi kaikki kaappini. Monissa kaapeissa oli paljon kaikenlaista ihme tavaraa, joita oli tullut jossain elämäntilanteessa ostettua, mutta joita ei enää oikeasti tarvinnut. Oivalsin, että yksi tilanhallinnan hyvä periaate olisi, että tavaroille on omat laatikkonsa. Tilasin Ikeasta ison määrän erikokoisia läpinäkyviä muovilaatikoita. Läpinäkyvissä muovilaatikoissa on se hyvä puoli, että näet laatikon sisälle ilman että sinun pitää ottaa laatikko pois kaapista.

Kävin sitten kaikki kaappini läpi. Otin kaapista yhden tavaran kerrallaan ja pohdin, että onko tällä tavaralla oikeasti enää mitään käyttöä. Jos päätin, ettei ole, niin tavara jätesäkkiin ja sorttiasemalle. Muussa tapauksessa laitetaan tavara oikeaan laatikkoon.

Minulla oli esimerkiksi ollut yhdessä kaapissa sikin sokin erilaisia lääkkeitä. Vatsalääkkeitä, särkylääkkeitä yms. Tarkistin kaikki lääkkeet erikseen. Vanhat lääkkeet vein apteekkiin pois heitettäväksi. Muut lääkkeet laitoin omiin laatikoihin per lääkekategoria. Laatikoihin teippasin nimikyltin: “Vatsalääkkeitä”, “Särkylääkkeitä” tms. Tällä tavalla kävin läpi kaikki tavarani. Jos tavaralle ei ollut käyttöä, niin se heitetään pois. Muussa tapauksessa tavara laitetaan tavaran kategorian mukaiseen laatikkoon. Jatkossa on helpompi löytää tavara, kun tietää, että se on oman kategoriansa laatikossa.

Oivalsin sitten, että vaatteetkin kannattaa kategorisoida samalla tavalla. Teinkin useamman laatikon, joihin järjestelin eri vaatteitani per kategoria. Alla on esimerkki näistä laatikoistani.

Vaatelaatikoita

Vaatteita omissa kategorian mukaisissa laatikoissaan.

Yhteen kaappiin asensin lisäksi Ikeasta ostamani led-nauhan tuomaan valoa kaappiin. Minua oli tässä kaapissa aina ärsyttänyt, että pimeästä kaapista oli lähes mahdotonta etsiä mustia tietynlaisia sukkia, kun sukat olivat kaapin hyllytasolla sikin sokin. Nyt kaapissa on hyvä valo, ja sukat ovat siististi omissa laatikoissaan, ja laatikoissa on selkeät kategorian mukaiset omat nimilaput.

Muu siivoaminen

Kuriositeettina voisin mainita myös työkalupakin siivoamisen. En ollut siivonnut sitä varmaan moneen vuoteen. Sinne oli kertynyt kaikenlaista ihme roinaa erilaisista remonttiprojekteista. Tyhjensin työkalupakin ja pesin sen kunnolla. Kun työkalupakki oli kuivunut, niin laitoin työkalupakkiin vain sellaisia työkaluja ja ruuveja yms, joita ajattelin, että useimmiten työkalupakista tulee etsineeksi. Loput työkalut ja tavarat laitoin omille paikoilleen verstaaseeni.

Samalla tuli sitten siivottua myös verstas ja kaksi ulkovarastoa. Lisäksi ostin pihalle kaksi isoa muovilaatikkoa. Toisen lastenlasten leluille ja toisen puutarhatyökaluille. Nyt on tolkuttoman paljon mukavampi mennä etsimään jotain työkalua ulkovarastosta tai puutarhatyökalulaatikosta, kun kaikille tavaroille on oma paikkansa.

Harrastusten konmarittaminen

Konmaritusta voi soveltaa muuhunkin kuin tavaroihin ja vaatteisiin. Voit konmarittaa myös harrastuksiasi.

Harrastin nuorempana klassisen kitaran soittamista. Tajusin nyt viime vuosina, etten ole mikään kovin kummoinen kitaristi. Ei vaan ole lahjoja. Kovalla työllä tietysti opin soittamaan. Mutta oivalsin, että kitaran soittaminen ei varsinaisesti tuota minulle sellaista iloa kuin ehkä olin harrastuksen aloittaessani ajatellut. Lisäksi siihen meni aika paljon rahaa soittotuntien ottamisen muodossa. Olin myös ostanut kalliin Liikanen -konserttikitaran. Myin tuon kalliin konserttikitaran ja säilytin itselläni halvemman peruskitaran, jos joskus vielä innostun jotain soittamaan vaikka lastenlasten iloksi.

Omistin myös KTM Duke 390 -moottoripyörän. Moottoripyöräily oli joitakin kesiä hauska kesäharrastus. Mutta kun hankin koiran ja myöhemmin toisen, niin oivalsin, että tykkään itse asiassa enemmän samota luonnossa koirien kanssa kuin ajaa moottoripyörällä. Viime vuosien moottoripyöräily oli jäänyt johonkin tuhanteen kilometriin per kesä, jos sitäkään. Vaikka minulla omakotitalossa olisi ollut tilaa pitää moottoripyörää, niin siinä oli kuitenkin jonkin verran kustannuksia huoltojen ja vakuutusmaksujen muodossa. Lopulta pari kesää sitten myin moottoripyörän samaan liikkeeseen, josta sen olin joitakin vuosia aikaisemmin ostanut. Samalla sitten myin pois suurimman osan moottoripyörävaatteistani.

Vanhoja ammattikirjoja olen myös heittänyt pois, erityisesti jos kirja käsittelee jotain vanhaa teknologiaa, joka ei enää edes ole käytössä. Muuten olen ollut hellempi kirjojen kanssa, kun onneksi talossa jonkin verran on tilaa - ehkä näitä kirjoja tulee sitten eläkkeellä luettua. Ja tavaroitahan voi käydä läpi vaikka joka vuosi ja pyrkiä ainakin muutaman kirjan joka vuosi heittämään pois. Ostan hyvin vähän enää kirjoja - pyrin lainaamaan lukemani kirjat kirjastosta.

Miten tavaraa kuitenkin on kertynyt?

Pohdin, että miten itsellekin on tavaraa ja vaatteita kertynyt, vaikka olen kohtalaisen nuuka ihminen ja harkitsen yleensä ostoksiani. Olen vuosi vuodelta vaurastunut ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina muuttanut isompaan asuntoon, jonne kaikki edellisen asunnon tavarat ovat mahtuneet + uudet hankitut tavarat. Tällöin ei ole tullut eteen tilannetta, että olisi ollut pakko luopua tavaroista tai vaatteista tilanpuutteen takia.

Kerran muutin omakotitalosta tilapäisesti vuokralle pienempään rivitaloon. Silloin vein pari peräkärryllistä roinaa kaatopaikalle. Lopuille “tärkeämmille tavaroille”, jotka eivät mahtuneeet rivariin, hankin vuokravaraston. Kun taas muutin seuraavaan omakotitaloon, toin vuokravaraston tavarat uuteen taloon ja lopetin vuokravaraston vuokrasuhteen. Olin noin 5 vuodessa maksanut vuokraa noin 5000 euroa. Vuokravarastossa oli lautapelejä, kitara, nuotteja, vaatteita yms tavaroita, jotka kaikki olisin helposti ostanut uutena muutamalla sadalla eurolla. Käsittämätöntä. Tässä tuli hyvä opetus: älä koskaan hanki vuokravarastoa, vaan yksinkertaisesti vie ylimääräiset tavarat Sorttiasemalle ja arvokkaammat tavarat pyri myymään käytettynä. Voit säästyneillä rahoilla myöhemmin tilavammassa asunnossa ostaa kaiken takaisin, jos niin haluat. Ja luultavasti et edes halua.

Siivoamisen aloittaminen saattaa olla psyykkisesti vaikea prosessi. Selvästi tunnistan itsestäni 1960-luvun lapsen, joka kasvoi lapsuutensa selvästi niukemmissa oloissa ja tavaran pois heittäminen on henkisesti vaikeaa: Tämäkin tavara on maksanut rahaa. Olen joutunut käymään töissä ostaakseni tämän tavaran ja nyt heitän sen pois. Tarvitsisinko tätä tavaraa kuitenkin vielä? Tällaisten mietteiden kanssa kannattaa siivoaminen aloittaa kevyesti. Konmarittaminen on siihen hyvä menetelmä.

Miten elää jatkossa?

Olen jo vuosia sitten päättänyt, että en enää osta uusia vaatteita kuin kuluneiden tilalle. Minulla on esimerkiksi pukuja ja kauluspaitoja koko loppuelämäkseni. Kun ei enää osta vaatteita, kirjoja tai tavaroita, niin ei joudu sen ongelman eteen, että pitäisikö vähentää tavaran määrää kodissaan.

Yritän loppuelämäni ostaa mahdollisimman vähän yhtään mitään tavaraa. Rahaa jää tällöin enemmän esimerkiksi hyvän ruoan ostamiseen tai vapaa-ajan viettämiseen. Ja vaikka ei enää ostaisi tavaraa, niin on kuitenkin hyvä silloin tällöin käydä läpi tavaroitaan ja heittää pois tavara sieltä, toinen täältä - kunhan et osta mitään uutta tavaraa kaappejasi täyttämään. Tavaraa pitäisikin olla vain sen verran ja sillä tavalla hyvässä järjestyksessä, että kun avaat kaappisi, niin näet tavarasi ja vaatteesi kategorioittain järjestettynä siisteissä pinoissa tai laatikoissa kaapissa.

Ja luopumista on muutenkin hyvä harjoitella, ensin näin tavaroiden muodossa. Kun ihminen vanhenee, niin pitää oppia luopumaan niin monesta muustakin asiasta: terveydestään, rakkaista vanhemmistaan ja lopulta omasta elämästään. Kun oma aika tällä planeetalla loppuu, niin eipähän ole ainakaan perikunnalla tolkutonta urakkaa käydä läpi kaikenlaista vanhan ihmisen roinaa, kun on itse elämänsä lopussa pyrkinyt vähentämään tarvitsemansa tavarat minimiin.