Mitä Keynes ennusti?
Tehdastyöläisiä vaneritehtaalla 1930- tai 1940-luvulla. Museovirasto / Finna.fi. Lisenssi: CC BY 4.0.
John Maynard Keynes
John Maynard Keynes oli 1930-luvulla yksi aikakautensa radikaaleimpia ekonomisteja. Ennen Keynesia oli ollut vallalla käsitys, että vapaiden markkinoiden pitää antaa hoitaa erilaiset markkinahäiriöt, kuten lamat. Keynes oli kuitenkin 1930-luvun suuren laman aikaan sitä mieltä, että ilman valtion elvytystoimia lama tulee kestämään huomattavasti pidempään ja sen yhteiskuntaa tuhoavat vaikutukset tulevat olemaan suurempia.
Ei tässä blogijutussa sen enempää esitellä Keynesin talousteoriaa, mutta nostetaan esille yksi hänen kuuluisimmista esseistään, “Economic Possibilities For Our Grandchildren” - eli suomeksi “Meidän lastenlastemme taloudelliset mahdollisuudet.”
15 tunnin työviikko
Keynes oli ekonomistina tutkinut mm. työn tuottavuutta. Keynes oli tehnyt havainnon, että työn tuottavuus oli vuosi vuodelta noussut, mm. teollistumisen ja automaation seurauksena. Työn tuottavuuden kasvusta Keynes oli tehnyt erilaisia malleja ja tullut siihen johtopäätökseen, että jos työn tuottavuus jatkaa kasvuaan samalla tavalla seuraavat vuosikymmenet, niin noin sadan vuoden kuluttua noin 2030-luvulla ihmisten tarvitsee tehdä enää noin 15 tunnin työviikkoa.
Tätä blogia kirjoittaessani on vuosi 2024. Kohta on vuosi 2030, joten työn tuottavuuden takia meidän pitäisi jo tehdä noin 15 tunnin työviikkoa. Työviikko onkin jonkin verran lyhentynyt, esimerkkinä siirtyminen kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen ja 40-tuntiseen työviikkoon 1960-luvulla, kuten kirjoitin edellisessä blogissani Miten työväenliike on vaikuttanut Suomen kehittymiseen? Tätä blogia kirjoittaessani työviikon pituus Suomessa on 37,5 tuntia viikossa. Eli emme ole lähelläkään 15-tuntista työviikkoa. Keynes itse asiassa ennusti, että tekisimme näihin aikoihin töitä vain maanantaisin ja tiistaisin, ja sitten kaikilla olisi viisipäiväinen viikonloppu. Joka viikko. Sen sijaan teemmekin viikossa viisi päivää töitä ja viikonloppu on vain kaksi päivää.
Mikä meni pieleen?
Työviikko on nykyään yli kaksi kertaa pidempi kuin mitä Keynes ennusti. Mikä meni pieleen? Ennustiko Keynes väärin? Eikö työn tuottavuus ole kasvanut sadan vuoden aikana. Katsotaanpa, miten bruttokansantuote ja työn tuottavuus on muuttunut suhteessa tehtyihin työtunteihin viimeisen sadan vuoden ajalta.
Työn tuottavuus 1860 - 2000. Lähde: Elintaso on tullut tuottavuudesta / Tilastokeskus, 5.10.2005 / Hjerppe, R. (1996): Finland’s Historical National Accounts 1860-1994: Calculation Methods and Statistical Tables, JY/Historian laitos, Suomen historian julkaisuja 24.
Työn tuottavuus on noussut huikeasti 1800-luvulta meidän päiviimme saakka. Suurinta osaa työn tuottavuuden kasvusta saamme kiittää teollistumista, maatalouden koneistumista, automaatiota ja meidän aikanamme tapahtunutta valtavaa digitalisaatio-loikkaa, joka on huikeasti lisännyt automaation mahdollisuuksia.
Työn tuottavuus on siis noussut valtavasti. Tämä työn tuottavuus on nostanut kansakuntien elintasoa. Elämme valtavan yltäkylläisyyden keskellä, jos vertaa tavallisen suomalaisen nykykansalaisen elämää 1800-luvun torppariin: ilmainen koulutusjärjestelmä, ilmainen terveydenhuolto, tulonsiirtojärjestelmä ja sosiaalituki. Meillä ei ole keskuudessamme enää samanlaista ryysyläisköyhälistöä, kuin oli vielä 1800-luvun Suomessa.
Mutta: teemme edelleen paljon enemmän töitä kuin Keynes ennusti. Mikä siis meni ennustuksessa pieleen?
Varallisuus kasautuu
Olemme kyenneet nostamaan merkittävästi elintasoamme työn tuottavuuden tehostamisella. Mutta elintason kohoamisen jälkeen meidän ei tarvitsisi vuodesta toiseen raataa noin 40-tuntista työviikkoa. Elintasomme on suurimmaksi osaksi pysynyt viime vuosikymmenet samana: ilmainen terveydenhuolto, ilmainen koulujärjestelmä jne. Miksi siis edelleen teemme niin paljon töitä?
Suurin osa länsimaiden ihmisistä ei hahmota, millainen valtava ongelma varallisuuden kasautuminen on. Varallisuuden kasautumisen takia rikkaat ovat rikastuneet. Annoin edellisessä blogissani Oletko nykyajan torppari? esimerkin siitä, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnassamme on superrikkaita ihmisiä. Superrikkailla ihmisillä on valtavasti erilaista omaisuutta (yrityksiä, osakkeita, rahastoja, kiinteistöjä), joista he saavat ns. passiivista tuloa (eli tuloa, jota he saavat ilman aktiivista työn tekemistä). Superrikkaat ihmiset eivät tietenkään kuluta kaikkea tätä tuloa - ylellisten kulujensakin jälkeen heillä jää joka vuosi valtavasti rahaa uudelleen sijoitettavaksi. Näillä tuloillaan he ostavat lisää osakkeita ja kiinteistöjä ja vähitellen imuroivat yhteiskunnasta kaiken omaisuuden itselleen (jos yhteiskunta ei estä tätä varallisuuden kasautumista voimakkaalla progressiivisella omaisuus- ja perintöverolla, kuten tällä hetkellä ei tehdä). Valtioiden rahanpainamisen ja superrikkaiden valtavien tulojen seurauksena erilaiset omaisuuserät inflatoituvat - eli esimerkiksi asuntojen hinnat nousevat. Kaikki elämisen edellytykset - ruoka, energia, asunnot yms. tulevat vuosi vuodelta kalliimmiksi. Kun kaikkien perushyödykkeiden hinnat nousevat nopeammin kuin yleinen palkkataso nousee, niin tavallinen kansa köyhtyy, vaikka palkkataso näyttää kohoavan vuosi vuodelta. Palkkataso siis kyllä nousee, mutta ei niin nopeasti kuin perushyödykkeiden hinnat. Luonnollinen seuraus tästä on se, että ihmiset, joilla ei ole omistusasuntoa eikä sijoitusvarallisuutta, joutuvat koko ajan tekemään töitä sen verran, mitä eläminen maksaa. Ikään kuin yhteiskuntaan olisi rakennettu näkymätön järjestelmä, joka takaa sen, että jatkuvasti joudumme tekemään noin 40-tuntista työviikkoa. Vaikka meidän ei tarvitsisi niin tehdä.
Mitä itse teen?
Itse hahmotin tämän asian jo varhain. Olen koko elämäni ollut varsin nuuka. En osta turhia tavaroita, palveluita, kallista autoa, en käy kalliilla ulkomaanlomilla. Otin jo nuorena tavoitteeksi, että ostan omistusasunnon, joka takaa ihmiselle tietynlaista taloudellista ja psykologista turvaa. Ja että maksan mahdollisimman nopeasti asuntolainani pois, että omistan itse asuntoni eikä pankki omista asuntoani. Ja että pyrin hankkimaan riittävästi sijoitusomaisuutta, että voin mahdollisimman paljon päättää itse ajastani eikä työnantajani päätä, kuinka paljon teen työtä. Olen ollut jo noin 15 viimeistä vuotta sen verran hyvässä taloudellisessa tilanteessa, että olen ottanut joka kesä noin 2-3 kuukautta lomaa (eli esimerkiksi kuukauden normaali vuosiloma ja päälle 1-2kk palkatonta lomaa). Viime syksynä aloin tekemään nelipäiväistä työviikkoa. Eli en nyt sentään ole itsekään päässyt 15-tuntiseen työviikkoon, mutta on nelipäiväinen ja 30-tuntinen työviikko sentään parempi kuin viisipäiväinen ja 37,5-tuntinen työviikko. Lisäksi varallisuutta alkaa olla jo sen verran, että voisin lopettaa työn tekemisen kokonaan, jos jokin päivä vain totean, että ohjelmointihommat eivät enää nappaa.
Olen surullinen
Olen itse päässyt ahkeralla opiskelulla, kovalla työllä, nuukalla elämäntavalla ja sijoittamisella lopulta yli viisikymppisenä siihen tilanteeseen, että olen luokassa #2 (ks. luokkien määritelmät edellisestä blogistani Oletko nykyajan torppari?), jossa ihminen omistaa oman asuntonsa ja on riittävästi sijoitusomaisuutta, että voi vapaammin päättää elämästään.
Mutta olen surullinen kahdesta asiasta. Ensinnäkin olen surullinen siitä, että melkein koko ihmiselämä meni siihen, että olen tässä taloudellisesti turvatussa tilanteessa, jossa nyt olen. Toiseksi olen surullinen siitä, että huomattava osa suomalaisista ja kaikkien maiden ihmisistä ei ikinä pääse edes luokkaan #2, jossa tällainen taloudellinen turvallisuus on mahdollista. Huomattava osa suomalaisista pysyy pienipalkkaisina luokan #3 ihmisinä ilman mitään mahdollisuutta vaurastua ja hypätä pois jatkuvasta raadannan kehästä, joihin he ovat pakotettuja.
Oikeasti meillä olisi vaihtoehto. Voisimme voimakkaalla progressiivisella omaisuus- ja perintöverolla estää sen, että varallisuus kasautuu superrikkaille suvuille (luokan #1 ihmisille), minkä seurauksena omaisuuserät inflatoituvat ja tavallisen kansan eläminen tulee jatkuvasti kalliimaksi. Jos estäisimme varallisuuden kasautumisen, niin pienipalkkaisten ihmisten ei tarvitsisi tehdä viisipäiväistä työviikkoa, että edes pystyvät maksamaan vuokransa, lääkkeensä ja ruokansa ja pysyvät hengissä. Jos meillä olisi taloudellisesti tasa-arvoisempi yhteiskunta, niin meillä olisi hyvin toimeentuleva keskiluokka ja työväenluokka, jotka omistaisivat omat asuntonsa, joilla olisi sijoitusvarallisuutta ja jotka voisivat alkaa tehdä vähemmän töitä, koska riittävä elintaso olisi jo turvattu.
Mitä sinä voit tehdä?
Olen tällä suomenkielisellä blogi-sivustollani yrittänyt tuoda esille tätä taloudellista eriarvoisuutta ja lisätä tietoisuutta siitä. Toivon, että tietoisuus taloudellisesta eriarvoisuudesta lisääntyisi ja ihmiset alkaisisivat vaikuttaa politiikassa siihen suuntaan, että nykyinen vaurauden kasautuminen estettäisiin ja alkaisimme rakentaa hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa ja työväenluokkaa.
Sinäkin voit tehdä asialle jotain. Voit kertoa ystävillesi ja sukulaisillesi tästä blogista. Voit alkaa opiskella, miksi talous toimii siten kuin se nykyään toimii. Ja alkaa vaikuttaa poliittisesti siten, että voimme yhdessä muuttaa yhteiskuntaa tasa-arvoisemmaksi.
Vielä sananen opiskelusta. Nämä asiat ovat yksinkertaisia mutta samalla vaikeita. Yksinkertaisia siinä mielessä, että nykyisen varallisuuden kasautumisen takana on aika yksinkertainen taloudellinen mekanismi: yleinen tuottavuuskasvu on ollut pitkällä aikavälillä noin 1 % (mikä kasvattaa palkkatasoa saman verran), mutta yleinen pääoman tuotto on ollut pitkällä aikavälillä 5 %:a. Tämä saa aikaan sen, että raha menee sinne, missä pääoma jo on: rikkaat rikastuvat. Mutta nämä asiat ovat myös vaikeita. Jotta pystyy ymmärtämään syvällisellä tasolla edellisen yksinkertaisen mekanismin pitää jonkin verran perehtyä ekonomiaan. Itse olen lukenut mm. Pikettyn kirjan Pääoma 2000-luvulla. Mutta minun on vaikea suositella kirjaa, ellet ole korkeakoulutettu - kirja on jonkin verran vaikeatajuinen ja raskas lukea.
Minulla on kertoa yksi erinomainen tietolähde, jos osaat englantia: Gary’s Economics. Gary Stevenson on toiminut traderina yhdessä maailman suurimmista sijoituspankeista ja ymmärtää syvällisesti, miten talous toimii. Lisäksi Gary Stevenson on kotoisin työväenluokasta, joten hän osaa erinomaisesti kertoa, miten nykyinen varallisuuden kasautuminen vaikuttaa tavallisten työtä tekevien ihmisten elämään. Suosittelen lämpimästi tuon Youtube-kanavan videoiden katsomista.
Loppusanat
Älä ole ajopuu, jota virta heittelee virrassa. Ota vastuu omasta elämästäsi ja taloudestasi. Jos olet nuori, niin hanki niin kovatasoinen koulutus kuin suinkin pystyt. Työelämässä osta asunto perheellesi ja ole nuuka. Pyri sijoittamaan ja kasvattamaan osakevarallisuuttasi niin paljon kuin voit, että tulet taloudellisesti riippumattomammaksi ja vapaammaksi.
Ja ennen kaikkea: Ota asioista selvää. Opiskele, miten talous toimii. Älä hyväksy nykyistä taloudellista eriarvoisuutta vaan levitä tietoisuutta siitä, että meillä on toinen tasa-arvoisempi vaihtoehto. Älä ihaile superrikkaita ihmisiä ja heidän elämäntapaansa. Pyri vaikuttamaan politiikassa sen puolesta, että superrikkaita ihmisiä verotettaisiin enemmän. Meillä luokissa #2, #3 ja #4 on vain yksi merkittävä etu puolellamme kun yritämme siirtää superrikkaiden luokan #1 varallisuutta takaisin keskiluokalle ja työväenluokalle: meitä on valtavasti enemmän kuin heitä.