Jalkaväkimiinat takaisin!
Partion viimeinen mies asettaa ladulle miinan mahdollisen takaa-ajon sattuessa. Savukoski 2.4.1944. SA-kuva.
Sota on kauhea asia
Kun kirjoitan tätä blogiartikkelia, on Ukrainan sotaa käyty jo yli tuhat päivää, melkein kolme vuotta. Tuhat päivää Venäjän tekemää tuhoa, tappamista ja naisten raiskaamista toisen suvereenin maan rajojen sisällä. Venäjä on tehnyt käsittämättömiä sotarikoksia Ukrainassa. Yhtenä esimerkkinä Butšan verilöyly. Kirjoitin jo aikaisemmin artikkelin Sota on kauhea asia, jossa kerroin oman mielipiteeni Venäjän brutaalista hyökkäyssodasta. Olen edelleen samaa mieltä joka ikisen sanan kanssa, jonka tuohon juttuun puolitoista vuotta sitten kirjoitin. Mutta en olisi silloin arvannut, että sota, tuhoaminen, tappaminen ja raiskaaminen ja muut Venäjän sotarikokset tulisivat vielä jatkumaan ainakin seuraavan puolitoista vuotta.
Jos jotain tuosta Ukrainan sodasta suomalaisten on ollut hyvä oppia, niin se on tämä. Jos venäläiset sotilaat koskaan hyökkäävät Suomeen, niin meillä on edessä samanlainen barbaarilauman tekemä tuhoaminen, tappaminen, raiskaaminen ja muut hirvittävät sotarikokset kuin mitä venäläiset sotilaat ovat nyt Ukrainassa tehneet. Suomalaisten pitää varautua ja tehdä kaikkensa, että meillä on riittävä pelote, ettei näin koskaan tule käymään.
Nato
Suomi liittyi Natoon 4.4.2023. Tämän ansiosta olemme Naton artikla 5:n suojassa:
“Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että yhteen tai useampaan osapuoleen kohdistettu aseellinen hyökkäys Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa katsotaan hyökkäykseksi kaikkia osapuolia vastaan…”
Tämä on vahva pelote Venäjän argressiota vastaan. Kuten kenraali Adolf Ehrnrooth sanoi:
“Ei koskaan enää yksin!”
Kenraalin toive toteutui: emme enää koskaan ole yksin kohtaamassa mahdollista Venäjän agressiota.
Mutta tämä ei yksin riitä. Vaikka meillä on nykyään vahvat liittolaiset, niin koskaan ei saa unohtaa, että yli tuhannen kilometrin maaraja Venäjän kanssa on nimenomaan Suomella, ei meidän liittolaisillamme. Kun Venäjä alkaa toteuttaa agressioitaan, niin Venäjän rajanaapurit tulevat kärsimään ensimmäisinä - tämän Ukraina on jo katkerasti oppinut. Suomen pitää tehdä kaikkensa Venäjän agressioon varautumiseen, oli meillä sitten vahvoja liittolaisia tai ei.
Ottawan sopimus ja jalkaväkimiinat
Suomalaisilta poliitikoilta, erityisesti presidentti Haloselta, oli kammottava virhe ajaa Suomi Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen, johon Suomi liittyi vuonna 2012. Venäjä ei koskaan ole liittynyt tähän sopimukseen. Suomella on yli 1200 kilometriä maarajaa Venäjän kanssa. Putin varmasti hykerteli mielissään, kun tyhmät suomalaiset poliitikot ratifioivat Ottawan sopimuksen - venäläinen sotilas voisi rauhassa astella rajan yli ja itse miinoittaa haltuunsa ottamansa alueen omilla jalkaväkimiinoillaan.
Tämä tyhmyys ja virhe pitää nykyisten suomalaisten poliitikkojen välittömästi todeta ja korjata. Suomen pitää heti yksipuolisesti irtautua Ottawan sopimuksesta ja aloittaa suomalainen jalkaväkimiinojen massatuotanto. Ukrainan sota on osoittanut, että jalkaväkimiina on halpa ja tehokas pelote Venäjän agressiota vastaan. Ja tositilanteessa jalkaväkimiinat pelastavat suomalaisia nuoria miehiä ja naisia, ettei Venäjän jalkaväki kykene tekemään jalkaväen ylivoimahyökkäyksiä niin helposti. Venäläisen sotilaan pitää pelko mielessään ottaa jokainen askel tällä puolen rajaa, lähteekö askeleen mukana jalka lentoon.
Puolustusteollisuus
Muutenkin maailma on muuttunut paljon epävarmemmaksi. Suomen pitää kehittää puolustusteollisuudestaan uusi viennin tukijalka tälle maalle. Samalla meillä olisi valmiina kotimainen kyky tuottaa miinoja, tykkejä, kuljetuskalustoa, raketteja panoksia yms. sotatarviketta omaan käyttöön, jos koskaan sellainen tilanne vastaan tulee, että sitä tarvitaan tämän maan puolustamiseen. Ja vaikka ei tarvittaisi, niin vahva sotatarviketeollisuus ison asevelvollisuuteen perustuvan armeijan (Suomella on reservissä melkein miljoona sotilasta) ja länsi-Euroopan suurimman tykistön kanssa muodostaa Putinille ja tuleville Venäjän diktaattoreille vahvan pelotteen siitä, kannattaako Suomeen ylipäätään hyökätä.