Retkeile pääkaupunkiseudulla!
Nuuksion Saarijärvi.
Pääkaupunkiseudun kansallispuistot
Jos tykkäät retkeillä luonnossa, niin sinun ei tarvitse lähteä kauas - pääkaupunkiseudulla on kaksi upeaa kansallispuistoa, jonne pääsee myös bussilla: Nuuksion kansallispuisto ja Sipoonkorven kansallispuisto. Kumpikin kansallispuisto tarjoaa hienoja retkikohteita koko perheen päiväretkille tai jopa useamman päivän patikkaretkille.
Kahden yön retkikohde
Kerron tässä blogissa kokemuksistani parin päivän patikkaretkestä tyttäreni kanssa Nuuksion kansallispuistossa.
Retken voi visualisoida Metsähallituksen Nuuksion kartasta.
Ajoimme autolla Salmen ulkoilualueelle ja jätimme auton sinne parkkipaikalle. Parkkipaikalta kävelimme muutaman kilometrin matkan Pikku-Parikkaalle, jossa vietimme retken ensimmäisen yön.
Aamulla purimme leirin, pakkasimme rinkat ja kävelimme aamupäivällä Takalaan, jossa pidimme pienen tauon. Takalasta kävelimme Kattilaan. Kattilaan muuten pääsee bussilla, joten se on hyvä aloituskohde Nuuksiossa. Kattilasta jatkoimme matkaa Mustalammelle, jossa söimme lounaan ja itse kävin uimassa. Mustalammen jälkeen kävelimme Haukkalammen info-pisteelle, jossa täytin vesipulloni. Haukkalampi on muuten erinomainen retkikohde pienten lasten perheille. Paikalle pääsee lähelle autolla, tie Haukkalammelle on helppo (voi kulkea lastenrattailla) ja alueella on paljon uimapaikkoja lapsille. Olen itsekin käynyt siellä lasteni kanssa, kun lapset olivat pieniä.
Haukkalammelta kävelimme ensin Ruuhijärven rantapolkua pitkin ja sitten pienen suoalueen poikki Pöksynhaaran leirialueelle, jossa yövyimme toisen yön. Tälläkin lammella vesi oli hyvin humuspitoista ja varsin lämmintä vaikka oli vasta toukokuu - viikon aurinkoiset kelit olivat lämmittäneet pienen tumman järven pintaveden mukavan lämpöiseksi uimista varten.
Seuraavana aamuna purimme jälleen leirimme ja lähdimme kävelemään kohti Saarijärveä. Polku kulki Saarijärven korkeilla kalliojyrkänteillä, joista oli upeat näköalat järvelle. Lopulta päätimme retkemme Vaakkoille, josta eräs sukulaisemme kävi hakemassa meidät ja pääsimme hakemaan autoni Salmen parkkipaikalta.
Voin lämpimästi suositella esimerkiksi edellistä parin yön patikkaretkeä Nuuksiossa. Tai sitten esimerkiksi aja bussilla Kattilaan ja aloita retki sieltä. Lähde patikoimaan kohti etelää ja yövy välillä vastaan tulevilla leirintäpaikoilla. Voit lopulta kävellä Nuuksion Pitkäjärveä pitkin ja lopettaa retken Nuuksiontielle, josta pääset taas bussilla takaisin kotiin.
Oivalluksia
Vaikka olen itse patikoinut paljon Helsingin keskuspuistossa koirieni kanssa, niin en ole itse harrastanut yön yli -patikkaretkiä. Tätä varten halusin tehdä ensimmäisen yön yli -patikkaretkeni jonkun henkilön kanssa, joka on harrastanut paljon patikointia: tyttäreni on todella kokenut retkeilijä, joten pyysin häntä retkioppaakseni ensimmäiselle retkelleni. Kerron seuraavissa luvuissa joitakin yksittäisiä oivalluksiani ensimmäisestä yön yli -patikkaretkestämme.
Teltta vai riippumatto?
Harkitsin itse, ottaako mukaan teltan vai riippumaton. Ostin Motonetistä itselleni alla olevassa kuvassa näkyvän riippumaton, jossa on mattoon integroitu hyttysverkko.
Riippumatto viritettynä Pöksynhaaran leirialueelle.
Oli hyvä, että otin mukaan riippumaton, koska nyt kokemuksen jälkeen tiedän, että jatkossa 60-v hieman ylipainoinen selkävikainen mies ei vietä öitään riippumatossa muuta kuin mökillä päiväunet.
Riippumaton hyvät puolet ovat:
- Kevyt
- Helppo virittää mihin tahansa kivikkoon kunhan löytyy kaksi tukevaa puuta noin 6m päässä toisistaan. Muista virittää puihin leveät hihnat, jotka suojelevat puiden pintaa (esim. männyn kaarnaa), ja riippumaton naru kiinnitetään hihnoihin.
Riippumaton huonot puolet ovat:
- Kylmä. Siis todella kylmä. Ensimmäisenä yönä palelin oikein kunnolla. Erikoinen kokemus - en muista yöllä palelleeni viimeksi kuin ehkä armeijassa noin 40 vuotta sitten. Toisena yönä viritin ilmastotointiteipillä avaruusfolion vaahtomuovialustaan (eristää lämpösäteilyä, joka muuten karkaisi riippumaton alta). Tämä auttoi vähän. Mutta yöllä kun kääntyilee riippumatossa, niin alusta helposti vääntyy alla. Jos valitsee riippumaton yön yli -patikkaretkille, niin kannattaa hankkia riippumattoon lämmin ns. aluspussi.
- Ahdas. Todella ahdas telttaan verrattuna. Riippumatossa vain vietetään yö. Ja yksin. Jos tulee sateinen viikonloppu, niin riippumatossa et pelaa korttia retkikaverin kanssa.
- Vaikea mennä sisään, vielä vaikeampi nousta pois. Pois nousemista varten viritin viereiseen puuhun ns. ylösnousemus-narun, jolla vänkäsin itseni pois riippumatosta. Nimesin köyden kristus-köydeksi.
- Lähes mahdotonta yrittää riippumatossa saada makuupussia suoraksi, pääosa oli valunut selän alle, yritä siinä sitä sitten ilmassa roikkuen saada pussi suoraksi selän alta pään yli.
- Kaikki tavarat valuivat päätilasta alas ja niitä sai etsiä kylkien vierestä, jonne ne olivat valuneet.
Yllättäen itse nukkuminen oli riippumatossa varsin jees. Siinä voi nukkua selälleen tai semikylkiasennossa. Luin jostain, että jalkapuoli kannattaa kiinnittää korkeammalle kuin pääpuoli, jolloin olet paremmin tasapainossa riippumatossa yön aikana.
Tyttäreni on todella kokenut retkeilijä. Hänellä oli mukana kevyt n. 1,5 kg kupoliteltta. Lisäksi hänellä oli mielenkiintoinen ilmatäytettävä höyhenkevyt ilmapatja, joka “pumpataan” täyteen jännällä höyhenkevyellä “pussilla”. Makuupussina hänellä oli ilmava untuvapussi. Tytär kuulemma nukkui hyvin yönsä. Minä en.
Huomasin yhdellä retkipaikalla jännän leveämmän riippumaton (jossa oli päissä tukipuut), ja levämpi neliömallinen hyttysverkko. Riippumatto oli noin pienen teltan kokoinen. Tällainen riippumatto lämpimällä aluspussilla voisi olla jees.
Rinkka on raskas kantaa
Toinen oivallus: Sille on hyvä syy, että armeija käydään 20 vuoden iässä. Nyt noin 40 vuotta ja 25 kiloa myöhemmin elämän kolhimana (selkäranka murtunut, vatsaleikkauksen jälkeen yksi vatsalihas ei toimi…) tuollainen 15 km päiväpatikka 16 kg rinkan kanssa on aika extreme-kokemus. Tämä oli yllättävä havainto. Olin luullut olevani ikäisekseni (tätä kirjoitettaessa 58-v) varsin hyvässä kunnossa - kesällä patikoin pitkiä päiväretkiä koirieni kanssa, talvella hiihdän, iltaisin nostan painoja taloni kuntosalilla. Ja ehkä olenkin. Mutta en todellakaan ole enää samassa kunnossa kuin olin 20-vuotiaana ja noin 65-kiloisena, kun olin armeijassa.
Tyttäreni on hentorakenteinen pienikokoinen nainen, mutta lihasvoimaa hänellä kuitenkin on. Hänellä oli 15 kg rinkka. Minulla oli 16 kg rinkka. Tytär hakkasi minut mennen tullen rinkkansa kanssa. Jäimme kuulemma lauantain noin 15 km matkasta kolme tuntia siitä, missä ajassa hän olisi päivämatkan tehnyt yksin. Olin aivan ihmeissäni. Tällainen raavas lihaksikas mies hävisi 6-0 patikkaretkeilyssä lähes samanpainoisella rinkalla varustetun paljon kevytrakenteisemman naisen kanssa.
Pohdin kotona, mistä tämä saattaa johtua. Tähän liittyy uusi oivallus. Tietysti olen raihnaisempi 60-vuotiaana, mutta luulen, että painolla on myös huomattava merkitys. Painoin talvella 95 kg. Päätin alkaa laihduttaa ja nyt painan 89 kg (Insinöörin dieetti). Ajattelin pudottaa painoa johonkin n. 79 kg, jos vain pystyn. Tajuatteko? 95 kg - 79 kg = 16 kg, eli juuri rinkkani paino. Eli nykyiselläkin 89 kg painollani, jouduin joka askeleella siirtämään eteenpäin 16 kg rinkkaa ja n. 10 kg turhaa läskiä. Eli kuollutta painoa jokaisessa ylämäessä oli 26 kg. Jos olisin pudottanut painoni johonkin (kenties optimaalipainoon) 79 kg, niin olisi ollut joka ylämäessä kuollutta painoa vain 16 kg eikä 26 kg. Jos on jokin 10 kg ylipainoa ja lisäksi 16 kg rinkka, niin jonkin pitkän mäen nouseminen on todella raskasta. Ja tietysti vaikeaa verrata itseäni tyttäreeni, joka vaan on useiden pitkien patikkaretkien karaisema tajuttoman hyväkuntoinen retkeilijä, joka pystyy pitämään yllä varsin kovaa vauhtia painavankin rinkan kanssa.
Kannattaa muuten sitten todella harkita, mitä rinkkaan ottaa mukaan, koska joutuu kantamaan kaiken itse. Netistä löytyy hyviä pakkauslistoja, joista kannattaa ottaa mallia, esimerkiksi Partioaitan pakkausoppaat. Jos harkitset, kannattaako jotain tavaraa ottaa mukaan, niin älä ota, ellei tavara ole täysin välttämätön (poikkeuksena ensiaputarvikkeet - ne on pakko ottaa mukaan). Jos on kaksi vaihtoehtoa: kevyempi tai painavampi tavara, niin ota aina kevyempi vaihtoehto.
Hanki kenttäkokemusta ensin lyhyellä retkellä
Jos et ole itse koskaan tehnyt yön yli -patikkaretkeä, niin suosittelen ehdottomasti, että ensin teet parin yön patikkaretken jonkun kokeneen retkeilijän kanssa ennen kuin lähdet Lappiin parin viikon vaellukselle. Saat kenttäolosuhteissa kokeneelta retkeilijältä valtavasti erilaisia hyviä vinkkejä, mitä kannattaa pakata reppuun ja miten toimia leiripaikoilla. Tyttärelläni oli mukana kaikenlaisia jänniä kokoontaitettavia mukeja, pussipumppuja ja muita kevyitä retkivälineitä, joiden olemassaolosta en ollut ennen retkeämme lainkaan tietoinen.
Annan pari esimerkkiä kenttäolosuhteissa oppimistani asioista pienellä parin yön retkellämme.
Olen kesäisin patikoinut paljon koirieni kanssa Helsingin keskuspuistossa. Laitan kesällä aina jalkaani tietyt khakishortsit enkä niiden alle mitään alushousuja, jotta on mukavan ilmava olo kävellä. Nivusvälini ei ole koskaan tulehtunut. Mutta pitkällä patikkaretkellä painavan rinkan kanssa ilmeisesti jotenkin rinkan paino muutti askellusta siten, että toinen nivusvälini tulehtui oikein kunnolla matkan varrella. Onneksi olin pakannut mukaan elastiset boxerit, jotka sitten laitoin shortsien alle, ettei iho hangannut ihoa vasten nivuksessa. Voin kuvitella, kuinka tuskallista olisi pari viikkoa Lapin erämaassa kulkea tulehtuneen nivusen kanssa ja kiroilla, miksi ei ottanut mukaan elastisia boxereita shortsien alle.
Metsässä kumpikin hätä tehdään metsään. Iso hätä tehdään siten, että kaivetaan jollain karahkalla mättäälle kuoppa, johon tarve tehdään, ja peitetään suoritus sammaleella tai lähellä olevalla karikkeella. Koska olin käynyt 40 vuotta sitten armeijan, niin keksin mielestäni erinomaisen oivalluksen: otin maasta kaatuneen noin käsivarren paksuisen puunrungon ja laitoin sen kannon ja kiven väliin riu’uksi, johon oli hyvä mennä istumaan tarpeelle. Kun makasin mättäällä, hieman laho riuku oli poikki ja takapuolesta vuosi verta, niin oivalsin, että olisi ensin kannattanut kokeilla kengällä, että kestääkö riuku raavaan miehen painon.
Nämä ovat varmasti asioita, joita ei opi retkikirjoja lukemalla, vaan jotka oppii vain kenttäkokemuksella.
Loppusanat
Pääkaupunkiseudulla on upeita luontokohteita. Jos innostut luontoretkistä, niin kannattaa harjoitella lähiseudun ulkoilualueilla ja kansallispuistoissa ennen kuin uskaltaa lähteä Lappiin parin viikon vaellukselle.