Kognitiivinen dissonanssi
Nuori nainen työskentelemässä Finlaysonin puolaamossa. Valokuva: Fredrick Runeberg, 1938. Vapriikin kuva-arkisto / Finna.fi kokoelma. Lisenssi: CC BY 4.0.
Määritelmä
Ensin kognitiivisen dissonanssin määritelmä wikipediasta:
Kognitiivinen dissonanssi kuvataan mielen ilmiönä, jossa ihmiset omaavat pohjimmiltaan ristiriitaisia käsityksiä. Tilanteet, jotka haastavat tämän dissonanssin, voivat lopulta johtaa muutoksiin heidän käsityksissään tai teoissaan, jotta niiden välille saataisiin suurempi yhdenmukaisuus dissonanssin vähentämiseksi.
Esimerkki
Käytän tässä vastauksessa esimerkkinä itseäni - kognitiivinen dissonanssi liittyen poliittiseen maailmankatsomukseen. Kognitiivinen dissonanssi liittyy läheisesti uskomusjärjestelmiin.
Tarina
Ensin tarina.
Olen työväenluokan kodista kotoisin. Lapsuuden omakotitalo-lähiössä asui enimmäkseen asiansa hyvin hoitaneita duunareita, jotka kykenivät hartiapankilla rakentamaan omakotitalon, ja alemman keskiluokan toimistotyöntekijöitä, joilla oli vähän parempi palkka. Rikkaita ihmisiä ei lähiössä asunut.
Ikäluokkani oli ensimmäinen, joka pääsi peruskouluun. Yläasteella entisiltä oppikoulun opettajilta tuli kylmää kyytiä - kertoivat täysin avoimesti, mitä mieltä olivat oppikoulujärjestelmän lakkauttamisesta (piti opettaa tyhmiä duunareiden lapsia). Myöhemmin lukiossa opin uuden sosiaaliluokan - ylemmän keskiluokan, kun luokkatovereina oli lapsia, joiden vanhemmat olivat insinöörejä, hammaslääkäreitä, juristeja ja lääkäreitä. Kävin joskus kylässä heidän kotonaan. Huomasin heti, että heidän kotonaan oli varakkaampaa kuin omassa kodissani. Silloin lopullisesti varmaan tajusin eri yhteiskuntaluokat, ja mihin luokkaan itse kuulun.
Opiskelin nuoruuden idealismissa psykologiksi. Kesken psykologian opintojen jossain välissä kirjastossa luin Hesarin Kuukausiliitteestä artikkelin “kultakaulus-työläisistä”, eli uudesta ammattiryhmästä: ohjelmoijista. Artikkelin alussa ensin kuvattiin keskeiset sosiaaliluokat: blue collar workers (tehdasduunarit sinisissä haalareissa) ja white collar workers (toimistotyöntekijät). Artikkelissa kerrottiin, että jos on hyvä matematiikassa (olin: pitkä matematiikka: laudatur), niin voi kouluttautua ohjelmoijaksi. Tässä vaiheessa aloin tajuta, mikä on psykologien palkka ja vertasin sitä artikkelissa oleviin ohjelmoijien palkkoihin (näin muistelen, melkein 40 vuotta aikaa, voin muistaa väärinkin). Aloin heti opiskella sivuaineena tietojenkäsittelyoppia. Valmistuin nopeasti psykologian maisteriksi (olen aina ollut nopea oppimaan), ja hain heti samana kesänä Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan osastolle. Olen hyvä oppimaan ja matematiikka, fysiikka yms ei tuottanut vaikeuksia, joten valmistuin nopeasti diplomi-insinööriksi. Olen tehnyt urani ohjelmistoteollisuudessa, jossa on kaikki nämä vuodet ollut hyvä palkka (olen myös ollut hyvä neuvottelemaan palkastani).
Tämä taustatietona. Sitten kognitiiviseen dissonanssiin.
Kognitiivinen dissonanssi
Olen työväenluokasta kotoisin ja minulla on ollut vahva “työväenluokkainen” identiteetti. Kuitenkin olen koko urani ollut erittäin hyväosainen ja etuoikeutettu. Lisäksi seuraan aktiivisesti politiikkaa ja olen opiskellut, miten talous toimii. Nämä asiat ovat luoneet kognitiivista dissonanssia. Lisäksi monille hyväosaisille tyypilliseen tapaan omaan ajatteluunkin alkoi pesiytyä “oikeistolaisia” ajatuksia. Esimerkiksi, miksi työttömät ja vähäosaiset eivät aktiivisemmin yritä parantaa elinolosuhteitaan? Nämä ajatukset ovat aiheuttaneet lisää kognitiivista dissonanssia. Olisin tämän kognitiivisen dissonanssin voinut ratkaista esimerkiksi jollakin seuraavista uskomusjärjestelmän muutoksilla:
- Pitää jääräpäisesti kiinni vasemmistolaisesta työväenluokkaisesta uskomusjärjestelmästä ja käyttää vahvistusharhaa siihen, että kiistän kaiken tiedon, joka on ristiriidassa tämän uskomusjärjestelmän kanssa.
- Hylätä kokonaan vanha vasemmistolainen uskomusjärjestelmä ja työväenluokkainen identiteettini. Alkaa leikkiä herra-luokan jäsentä ja äänestää jatkossa kokkeleita (Kokoomusta).
- Hyväksyä, että vanha uskomusjärjestelmäni heijasti vain lapsuuteni kokemuksia, ja vähitellen muuttaa uskomusjärjestelmää ottamalla siihen aineksia keskiluokasta ja akateemisesti koulutetun ihmisen luonnontieteellisestä maailmankuvasta.
Valitsin kolmannen vaihtoehdon. En tietenkään valinnut sitä tietoisesti, vaan nyt psykologin koulutuksellani kykenen näkemään, että ratkaisin kognitiivisen dissonanssin näin. Useimpiin aikaisempaan uskomusjärjestelmääni kuuluneita uskomuksia (työttömyys johtuu kapitalistien ahneudesta tms), jotka olivat ristiriidassa uuden datan kanssa (miksi meillä on niin valtavasti ihmisiä, jotka jotenkin institutionalisoituvat ja tottuvat elämään sosiaalituilla) jouduin muuttamaan uudessa parannetussa uskomusjärjestelmässäni. Esimerkiksi: “Suomessa on liian helppo elää sosiaalituilla” (oikeistolainen näkemys), “mutta ihmiset eivät välttämättä ole laiskoja ja halua vain elää muiden rahoilla, vaan yksinkertaisesti työpaikkoja ei ole niin paljon” (perinteinen vasemmistolainen näkemys) “ja monet sosiaaliset (köyhyys) ja psykologiset (opittu avuttomuus) tekijät institutionalisoivat ihmisiä ja he turtuvat, eivätkä jaksa yrittää parantaa elinolosuhteitaan” (luonnontieteellinen näkökulma).
Nykyään minulla on enimmäkseen vasemmistolainen luonnontieteellinen maailmankuva, mutta olen viime vuosikymmenet enimmäkseen äänestänyt vihreitä, ja “oikeistovihreitä” (kuten Atte Harjanne). Kokoomusta en voi äänestää (no, EU-vaaleissa äänestin kerran kenraalia, joka oli kokkelilistalla, mutta koin äänestäväni kenraalia hänen asiantuntemuksensa takia, mistä saattaa EU-parlamentissa olla apua tämän Venäjän hyökkäyssodan takia, enkä kokkelia).
Sukupolvien muutos
Yksi tyttäreni on ekonomi. Kerran tuli puheeksi eduskuntavaalit. Kysyin, mitä puoluetta hän äänesti. “Kokoomusta!”, tuli iloinen vastaus. Olin tavallaan järkyttynyt. Mutta tajusin, että toisin kuin heidän isänsä, niin lapseni eivät ole kasvaneet perinteisessä työväenluokkaisessa kodissa. Kysyn aina vaalien jälkeen huvin vuoksi myös äidiltäni, entiseltä tehdastyöläiseltä, ketä hän äänesti vaaleissa. Vastaus on aina sama: “Sosialistia.”