8.5.2024

Älä märehdi ikäviä asioita!

Kallio

Märehtimisen sijaan voi lähteä kävelylle luontoon. Helsingin keskuspuisto.

Miten ihminen oppii?

Yksi psykologian tärkeimmistä faktoista liittyy oppimiseen hyvässä ja pahassa: opittavan asian kertaamisen vahvistava vaikutus hermosolujen välisissä yhteyksissä. Eli kun kertaat riittävästi jotain opittavaa asiaa, niin hermosoluissasi on vahvistunut tiettyjä yhteyksiä, joiden avulla helpommin muistat opittavan asian kokeessa.

Kolikon kääntöpuoli

Ikävä kyllä tämä oppiminen toimii myös toisin päin ja on valtava energianlähde, josta masennus ammentaa voimansa. Masentunut ihminen usein “märehtii” jotain ikävää asiaa elämässään ja siten vahvistaa ikävän asian muistijälkeä aivoissaan, mikä tuo ikävän muiston helpommin tietoisuuteen ja märehtiminen alkaa taas helpommin uudestaan. Lisäksi ikävä asia saa aikaan voimakkaan negatiivisen tunnelatauksen tietoisuuteen ja voimakkaat tunne-elämykset taltioituvat evoluution takia erityisen voimakkaasti aivoihin. Ilmiöstä tulee nopeasti negatiivinen noidankehä, joka ruokkii itse itseään.

Eli joka kerta, kun märehdit jotain ikävää asiaa, opetat aivojasi, että tämä asia on tärkeä, se pitää oppia kunnolla ja asian kertaaminen uudestaan ja uudestaan vahvistaa aivoissasi ikävän asian muistijälkeä. Ja koska muistijälki kaiken märehtimisen jälkeen on aivoissa erityisen vahva, niin aivot tuovat tämän muistettavan asian erityisen helposti tietoisuuteen - ja märehtiminen alkaa taas.

Miksi en usko psykoanalyysiin?

En usko psykoanalyysiin siitä syystä, että kognitiivisen psykologian näkökulmasta ei ole mitään järkeä hieroa jotain ikävää lapsuuden kokemusta psykoanalyysissä kenties useita kertoja viikossa usean vuoden ajan. Ensinnäkin tämä tulee valtavan kalliiksi. Ja toiseksi kaiken tämän hieromisen jälkeen on varmasti poltettu potilaan aivoihin voimakas muistijälki ikävistä asioista. Jos on jokin erityisen ikävä lapsuuden kokemus, niin tietysti sellainen kannattaa käsitellä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Esimerkiksi siten, että henkilö ymmärtää, että lapsena koettu vääryys ei ole ollut henkilön itsensä syytä. Mutta en usko, että asiaa kannattaa hieroa vuosikausia.

Anna ikävien muistojen haalistua

Yksi vaihtoehto on vain antaa ikävien muistojen haalistua. Jos jäät murehtimaan jotain ikävää asiaa, niin opetat aivosi, että asia on tärkeä, ja aivot tuovat ikävän muiston useammin tietoisuuteen. Joskus saattaa vain olla parempi opettaa itsensä, että ei ajattele ikävää asiaa. Ikävä asia tietenkin tulee aluksi usein mieleen, mutta voi harjoitella erilaisia keinoja, joilla saa ajatuksensa kohdistettua muualle. Voit vaikka ajatella asiaa siten, että ikävä asia on kuin kuohuva koski. Jos menet kosken kuohuihin, niin koski vetää sinut mukaansa ja ruhjoo sinua kosken kiviin. Sen sijaan voit nousta kosken törmälle ja katsoa koskea. Koskessa on ikäviä asioita, mutta voit todeta, että ne eivät voi satuttaa sinua enää, ne ovat vain ikäviä muistoja. Opeta itsesi ajattelemaan jotain muuta. Tai ala tekemään vaikka jotain mukavaa harrastusta, joka vie ajatukset muualle. Lähde kävelylle luontoon. Luonnossa harjoittele tietoista läsnäoloa - katsele erityisen tarkkaan puita, kallion muotoja, kuuntele lintujen ääniä yms. Kun ikävä asia tulee mieleen, niin älä ole ankara itsellesi. Ikävä asia tulee vielä mieleen, jos olet opettanut aivosi, että asia on tärkeä. Mutta tästä lähtien vain toteat, että asia tuli taas mieleen, mutta nyt katselen luontoa ja kuuntelen lintujen ääniä.

Saatat huomata, että kun viikot ja kuukaudet kuluvat ja muuttuvat vuosiksi, niin ikävä asia tulee tietoisuuteen yhä harvemmin ja harvemmin. Ja vaikka ikävä asia tuleekin tietoisuuteen, niin se ei enää aiheuta samanlaista voimakasta tunnelatausta kuin aikaisemmin. Ikävä asia saattaa seurata sinua elämäsi loppuun asti, mutta se on menettänyt voimansa kuin alun kuvauksen koskemme, josta on tullut pieni puro, joka ei enää voi satuttaa sinua.

Loppusanat

Kannattaa muistaa Albert Schweitzerin kuuluisa vastaus, kun toimittaja kysyi häneltä, mikä on onnen salaisuus: “Hyvä terveys ja huono muisti” - ja hän ei varmasti tarkoittanut muistisairautta vaan sitä, että ikäviä asioita ei kannata jäädä märehtimään.