Pyöräile pääkaupunkiseudulla!
Tauko Vantaanjoen varrella.
Pyöräily on kivaa
Olen lapsesta asti tykännyt pyöräilystä. Hyviä lapsuusmuistojani ovat ne keväät, kun lumi alkoi sulaa ja otin pyörän esille vanhempieni omakotitalon autotallista ja lähdin pyöräilemään kevään ensimmäistä lenkkiä auringon paistaessa. Se käsittämätön vapauden tunne kun pääsi nopeasti paikasta toiseen! Nuoruudessani löysin pyöräilyn uudestaan. Asuimme opiskeluvuosina Helsingin keskustassa ja usein lähdin pyöräilemään merenrantaa pitkin kohti Seurasaarta.
Asuin useita vuosia Espoossa ja sielläkin pyöräilin paljon. Espoon rantaraitti on upea pyöräillä läpi ja tutustua satamiin ja rannan kaupunginosiin. Espoon keskuspuisto ja sen ympäristö ja lähellä olevat kaupunginosat tarjoavat myös mielenkiintoisia pyöräilykohteita.
Olen nyt asunut jo yli 15 vuotta Pohjois-Helsingissä. Lähikaupunginosat ovat tulleet hyvin tutuiksi pyörän kyydissä. Kesäkuussa kannattaa pyöräillä Pohjois-Haagassa olevaan Alppiruusupuistoon. Samalla olen käynyt katsomassa Pohjois-Haagassa katua, jossa olen asunut lapsena - oli hauska huomata, että kerrostaloon menevä hurja mäki olikin vain pieni nyppylä; lapsen aivot rekisteröivät asiat eri tavalla kuin aikuinen.
Esimerkkiretki
Tein tänään parin tunnin ja noin 20 kilometrin lenkin. Pyöräilin ensin rauhassa Paloheinässä ja katselin millaisia pihoja ihmiset ovat rakentaneet omakotitaloihinsa. Jossain välissä matkaa tajusin, kuinka valtavasti Helsingissä on omakotitaloalueita (noin 28.000: Tutkimus- ja tilastotietoa Helsingistä).
Paloheinästä pyöräilin Pakilaan ja tutustuin siellä Pakilan siirtolapuutarhaan - siirtolapuutarhassa on todella upeita pieniä mökkipihoja kukkaistutuksineen.
Sitten pyöräilin jonkin matkaa Vantaanjokea pitkin Oulunkylään. Oulunkylässä on hauska Tapio Rautavaaralle omistettu puisto, jossa on kulkuri ja joutsen -patsas.
Oulunkylästä pyöräilin Koskelan ja Kumpulan kautta Käpylään. Kumpulassa näin sattumalta Kumpulan maauimalan kyltin ja kävin katsomassa aidan takaa, millainen se on. Harmillisesti en huomannut mennä Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan - pitää käydä siellä jokin toinen kerta. Käpylässä tutustuin ns. Puu-Käpylään.
Käpylästä pyöräilin Metsälään ja sieltä Helsingin keskuspuiston metsäteitä kotiin. Helsingin keskuspuisto on muuten myös hyvä retkikohde sinänsä. Helsingin keskuspuistossa on valtavasti hyviä hiekkateitä. Puiston pohjoisosassa on mm. Haltialan kotieläintila ja Niskalan arboretum. Lisäksi keskuspuistoa pitkin kohti etelää pääset käytännössä pyöräteitä pitkin aivan ydinkeskustaan. Jätä pyörä parkkiin rautatieasemalle ja hoida jokin asiasi keskustassa ja sitten pyöräile taas kotiin keskuspuistoa pitkin.
Junalla
Jo tämänpäiväisellä parin tunnin ja noin 20 kilometrin lenkillä näki valtavasti uusia paikkoja. Mutta jos kaikki noin 20 kilometrin lenkit on kotiseudulla tehty, niin pääkaupunkiseudulla voi helposti laajentaa pyöräilypiiriä: ota pyörä lähijunaan. Lähijunalla voit mennä minne vain pääkaupunkiseudulla ja aloittaa pyöräretki hyvinkin kaukana kotoasi.
Omat iäkkäät vanhempani asuvat Espoossa, jonne kodistani on noin 20 kilometriä matkaa. Olen joka kesä ainakin kerran kesässä tehnyt pyöräretken vanhempieni luokse Espooseen. Seurustelen vanhempieni kanssa muutaman tunnin ja sitten pyöräilen kotiin. Matkaa tulee päivälle 40 kilometriä. Mutta jos huomaan vanhempieni luona, että olen jo 20 kilometrin jälkeen hieman väsynyt, niin voin ajaa lähimmälle juna-asemalle, pyörä junaan ja kohta olenkin jo kotiani lähimmällä juna-asemalla, josta ei olekaan enää kuin pari kilometriä pyöräiltävää kotiin.
Katso HSL:n reittioppaasta jokin kiva kohde, johon pääsee junalla ja sitten tutustumaan uusiin kaupunginosiin!
Sähköpyörä
Kävimme Koodiklinikka slackissa keskustelua pyöräilystä. Muutamat keskustelijat kertoivat ostaneensa sähköpyörän ja tehneet sillä jopa noin 100 kilometrin pyörälenkkejä, esim. Helsingin keskustasta Hyvinkäälle ja takaisin, yhteensä noin 120 kilometriä.
Sähköpyörä voisi olla hyvä ostos itsellekin. Erityisesti jos hankkisi sellaisen sähköpyörän, jossa alkumatkassa moottori voisi avustaa vähemmän ja sitten loppumatkassa kun alkaa väsyä, niin moottori voisi avustaa enemmän. Jos sähköpyörällä voisi oman noin 20 kilometrin päivärajan venyttää jopa 120 kilometriin, niin voisi alkaa tehdä paljon pidempiä pyörälenkkejä kesäisin. Taidan alkaa vakavasti pohtia, jos hankkisi sähköpyörän. Minulla on joka kesä noin 3 kuukautta kesälomaa, joten on aikaa pyöräillä ja tutustua uusiin paikkoihin. Pitääkin kirjoittaa sitten uusi blogijuttu, kun saan sähköpyörän hankittua ja sillä hieman ajeltua.
Loppusanat
Pääkaupunkiseudulla on upeita pyöräilyreittejä ja erilaisia paikkoja, joihin on mukava tutustua pyörällä. Pyörällä näet kaikenlaisia hauskoja metsäteitä ja pientaloalueita, joissa ei muuten välttämättä tulisi käytyä.